| Ilmoittivat Pekalle pankista, että kohta ei enää
käytetä vanhoja paperisia tunnuslukukortteja. Juuri kun Pekka oli
oppinut tietokoneaparaattia käyttämään ja pankin paperista
tunnuslukulistaa lukemaan. Nyt pitäisi sitten hankkia sellainen
älykäs kännykkä ja siihen vielä ladata joku sovellus. Laskuja
sitten maksettaisiin niin, että pitäisi yhtä aikaa näppäillä
tietokonetta ja älypuhelinta. On se kumma kun nykyään pitää
tietokoneet sotkea joka paikkaan, autokin on
nykyään täynnä kaikenmaailman tietotekniikkaa. Mutta vielä tuohon
pankkiasioiden hoitoon, kyllä on melkoinen prosessi tuokin.
Ennen vanhaan töissä tehtiin prosessikuvauksia teollisesta
toiminnasta, mutta pitäisikö nyt kirjoittaa prosessikuvaus
omasta pankkiasioiden hoidosta ?
Ensin piti kirjautua verkkopankkiin vanhaan tapaan ja siellä klikkailla
kaikenmaailman linkkien kautta ottamaan tunnuslukusovellus käyttöön.
Sitten taas puhelin käteen kun se piippasi tekstiviestin merkkiäänen.
Hitusen on hankalaa viestienkin lukeminen tästä uudesta kiinalaisesta
ihmevehkeestä. Viestissä oli väliaikainen PIN-koodi, jonka avulla sai
luotua pysyvän koodin. Miksi eivät suoraan lähettäneet pysyvää
koodia?
Kauan meni Pekalla, että sai tavattua käyttöohjetta sen verran, että
onnistui viestien lukeminen uudesta puhelimesta. Ei ollut nimittäin
kiinalaisen puhelinkoneen käyttöohje ihan parasta suomea, ei varmaan
ollut mikään scientific editing
-ammattilainen kirjoittanut tuota vihkosta.
Koodin avulla sitten kirjauduttiin puhelimen sovellukseen, jonka avulla
kirjauduttiin ison tietokoneen verkkopankkiin. Kyllä oli paljon
selkeämpää kävellä laskujen kanssa pankin tiskille silloin ennen
vanhaan. Pitkään Pekka sai asiansa hoidettua pankin tiskillä, se oli
kuitenkin aina sellainen mukava sosiaalinen tapahtuma, jossa näki usein
tuttuja samoilla asioilla ja ainakin ne tutut tytöt tiskin takana.
Nätti oli myös aulan sisustus, sen oli suunnitellut joku sisustussuunnittelija
Espoo -nimisestä kaupungista. Kyllä oli mukava siellä viettää
aikaa ja vuoroa odottaa. Mutta sitten alkoivat lyhentää aukioloaikoja
niin, että taisi olla enää pari tuntia päivässä auki koko
kassarivi. Tai eihän se mikään rivi enää ollut, kun yksi tai kaksi
kassatätiä oli siellä. Ja sisustuskin oli muutettu
yksinkertaisemmaksi, olikohan ihan tarkoituskin ettei siellä kukaan
kovin kauaa viihtyisi.
Varmaan eivät enää pelänneet rosvoja tai muitakaan
järjestyshäiriöitä, koska vartiointiliike
ei enää vaikuttanut pankin tiloissa. Ennen vanhaan oli aika usein
vartija hommissa jossain päin pankkia, mutta mitäpä siellä enää
tarvisi vartioida kun ei kai käteistä rahaa missään ole. Bittejäkö
sieltä joku tulisi sitten varastamaan ? Eräs sukulaistyttö on kirjanpitäjä
Espoo -nimisessä paikassa ja piti siltä ihan kysyä, että voiko
niitä bittejä varastaa pankista samalla tavalla kuin ennen vietiin
seteleitä. Ei kuulemma ole mahdollista Espoossa eikä muuallakaan,
tiesi kirjanpitäjä kertoa.
Kerran pankista ulos kävellessään Pekka huomasi, että oli julkisivun
puhdistus käynnissä pankin ulkopuolella. Näinköhän ne nykyään
kiillottavat julkisuuskuvaansa, että putsaavat ulkoseinät
kiiltäviksi. Mielestäni julkisivujen
puhdistus ei ole ihan se tapa, miten omaa mainetta pidetään
hyvänä asiakkaiden keskuudessa. Ja nähtävästi ei pelkkä puhdistus
riittänyt vaan laittoivat jotain hienoja marmorisia laattoja seinään.
Kyllä on laatoitus Oulu
-seudulla mennyt malliinsa, kuin asiakkaiden rahoilla pankin seinään
laatoitetaan järjettömän kalliita laattoja. Näin meillä Oulussa, en
sitten tiedä minkälaista laatoitusta muualla Suomessa. Jäi Pekka
sitten yhden työmiehen kanssa juttelemaan, kuulemma tekivät isompaakin
remonttia. Kiroili nykyajan määräyksiä, vähän kun jotain purkaa
pois vanhasta rakennuksesta niin heti pitää olla kaiken maailman
tutkimukset, nytkin olivat joutuneet päivän odottelemaan, että tulee
joku insinööri tekemään asbestikartoitus
-operaation. On kuulemma tuollainen asbestikartoitus pakollinen ihan
lain puolesta nykyään, sen verran vakavasti viranomaiset suhtautuvat asbestin
vaaroihin.
Naapurin miehelle oli tullut tuosta isompi probleema kun oli ostanut
lomaosakkeen itselleen. Heti ensimmäisenä vuonna oli mennyt mönkään
koko homma kun lomaosake oli
remontissa ja venyi remontti turhan pitkäksi kun löysivät tuota
pölyä rakenteistä.
Ihan joutui noita työmiesten telineitä väistelemään, että pääsi
automaatilta nostamaan rahaa. Piti olla käteistä kun piti mennä
ostamaan puukon valmistus -tarvikkeita. Piti lähteä
syntymäpäivälahjaa tekemään naapurin miehelle ja puukon
valmistus omin käsin on yksi parhaita lahjoja mitä Pekka tietää.
Tosin kaikkia tarpeita ei ihan marketista löydy, pitää hakea tutulta
puukon tekijältä ihan käteismaksulla.
|
